Uraauurtava tutkimus löysi yleiselle sairaudelle yli 120 geneettistä riskitekijää

Perinnöllisillä riskitekijöillä on aiemmissa tutkimuksissa osoitettu olevan tärkeä rooli sairaudessa, joka koskettaa arviolta jopa 700 000 suomalaista.

Kaikkien aikojen suurin migreenitutkimus on yli kolminkertaistanut tunnettujen migreenin geneettisten riskitekijöiden määrän, kertoo Helsingin yliopisto. Uraauurtava tutkimus auttaa ymmärtämään eri migreenityyppien biologisia syitä ja voi nopeuttaa uusien lääkehoitojen kehittämistä.

Helsingin yliopiston johtama kansainvälinen tutkimusryhmä tunnisti 123 migreeniriskiin liittyvää dna-aluetta. Näiden alueiden joukossa on kaksi erityisen kiinnostavaa löydöstä, joilla on yhteys hiljattain hyväksyttyihin migreenin täsmälääkkeisiin.

Tuoreesta tutkimuksesta voidaankin saada vinkkejä uusien migreenilääkkeiden kehittämiseksi.

”Jo toimivaksi tiedettyihin migreenilääkkeisiin liittyvät geneettiset löydökset antavat toivoa siitä, että geenitutkimukset voivat paljastaa myös uusia potentiaalisia migreenilääkkeiden kohdemolekyylejä”, toteaa tutkimusta johtanut Matti Pirinen Helsingin yliopistosta.

Tutkimukseen osallistui maailman johtavia migreenitutkijoita Euroopasta, Australiasta ja USA:sta. Nature Genetics -tiedejulkaisussa tulokset perustuvat yli 102 000 migreenipotilaan ja yhteensä yli 873 000 osallistujan genomitietoon.

Eri migreenityyppien genetiikkaa selvitettiin

Migreenin tautimekanismia ei tarkasti tunneta, mutta migreenikohtauksen syntyyn vaikuttaisivat osallistuvan sekä hermosolut että pään verisuonet. Perinnöllisten riskitekijöiden tärkeä rooli migreenissä on osoitettu jo aiemmissa tutkimuksissa, mutta epäselvää on ollut se, vaikuttavatko samat geenit sekä aurallisen että aurattoman migreenin taustalla.

Helsingin yliopiston mukaan nyt julkaistussa tutkimuksessa pyrittiinkin tunnistamaan lisää migreenille ylipäätään altistavia geenimuotoja sekä vertaamaan aurallista ja auratonta migreeniä sairastavien potilaiden riskigeenejä. Aurallisessa migreenikohtauksessa päänsärkyä edeltää näköhäiriö tai jokin muu aistioire.

Tulokset osoittivat, että osa alttiustekijöistä on yhteisiä molemmille migreenityypeille ja osa taas vaikuttaisi lisäävän pelkästään jommankumman migreenityypin riskiä. Pelkästään auralliselle migreenille altistavia geenialueita tunnistettiin kolme ja pelkästään aurattomalle migreenille puolestaan kaksi.

Helsingin yliopiston mukaan lisäksi tutkimuksen tulokset tukivat aiempaa migreenin neurovaskulaarista teoriaa ja osoittivat, että sekä hermoston toimintaan että verisuonten supistumiseen liittyvät geneettiset tekijät vaikuttavat migreenialttiuteen.

”Sen lisäksi, että pystyimme tunnistamaan kymmeniä täysin uusia migreenin riskitekijöitä, pystyimme tässä työssä ensimmäistä kertaa luotettavasti selvittämään myös eri migreenityyppien genetiikkaa”, tutkimuksen toteuttanut väitöskirjatutkija Heidi Hautakangas Helsingin yliopiston Suomen molekyylilääketieteen instituutista FIMMIstä sanoo.

Voit tutustua tutkimukseen tarkemmin täällä. Kerroimme aiemmin, mitkä ovat yleisimpiä migreenin laukaisijoita ja miten migreeniin voi saada apua orgasmeilla.