Lääkärit: Lihavuus on tunnustettava kroonisena sairautena

Lihavuutta ei hoideta Suomessa kuin muita sairauksia, vaikka tieteellinen näyttö osoittaa sen olevan krooninen sairaus.

Suomen työikäisistä yli miljoona on lihavia, minkä lisäksi ylipainoisia on kaikista suomalaisista yli puolet ja lapsista 200 000. Lihavuudella on monia ikäviä vaikutuksia terveyteen, mutta sitä ei kuitenkaan hoideta Suomessa kuin muita sairauksia, toteaa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS).

HUSin mukaan useat tieteelliset tutkimukset ovat vahvistaneet, että lihavuus on krooninen endokriininen sairaus. Silloin elimistö on laaja-alaisessa hormonaalisessa aineenvaihdunnan häiriössä ja kierteessä, jossa lihominen ja sen haittavaikutukset hoitamattomina etenevät ja pahenevat.

”Emme edelleenkään hoida lihavuutta sairautena. Suomessa on lihavuuden tautiluokitus, tehdään lihavuusleikkauksia ja Kela tukee lihavuuden lääkehoitoa, mutta ne eivät riitä. Tarvitaan asenteen muutos”, endokrinologian erikoislääkäri Eeva Ryhänen sanoo HUSin tiedotteessa.

”Kun lihavuus tunnustetaan sairaudeksi, yhteiskunta tunnistaa avun tarpeen, ja lihavuutta sairastavilla on mahdollisuus hakeutua terveydenhuollon piiriin. Tällöin terveydenhuolto on velvoitettu hoitamaan ja auttamaan heitä”, professori, ylilääkäri Kirsi Pietiläinen kertoo.

Suolistohormonit vaikuttavat lihavuuteen

HUSin mukaan normaalipainoisen suolisto tuottaa syömisen jälkeen runsaasti suolistohormoneja, joiden avulla tieto kylläisyydestä saavuttaa aivot. Lihavuustilassa niitä erittyy vähemmän, joten aivot eivät saa yhtä hyvää signaalia kylläisyydestä.

Tästä syystä tulee syötyä enemmän, mikä ylläpitää ja pahentaa lihavuusongelmaa.

”Laihduttaessa suolistohormonien määrä saattaa entisestään vähentyä. Tämä on yksi mekanismi, jonka avulla elimistö puolustaa ylipainoaan ja pyrkii estämään laihtumista”, Pietiläinen kertoo.

”Näiden lihavuutta ylläpitävien mekanismien kumoaminen pyritään ottamaan huomioon hoitoa suunniteltaessa”, hän toteaa.

Painoa pudottamalla riskit ja haitat korjautuvat

Lihavuus vaikuttaa haitallisesti useaan eri elinjärjestelmään ja lisää huomattavasti diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien, hedelmättömyyden ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksia sekä vähentää elinajanodotetta. Lihavuus on myös syövän itsenäinen riskitekijä.

HUSin mukaan sairausriskit ja haitat korjautuvat painoa pudottamalla ja muuttamalla elintapoja. Lihavuuden hoitoon ja laihtumiseen tarvitaan kuitenkin pitkäjänteistä terveydenhuollon ammattilaisen tukea.

Jos lihavuus määritellään sairaudeksi, on sitä sen myötä hoidettava sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa ja huolehdittava lihavuuden hoidon resursseista.

”Perusterveydenhuollolla on suuri vastuu lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa, mutta siellä lihavuuden hoidon vähiä resursseja on korona-aikana siitä on jouduttu nipistämään entisestään”, Pietiläinen sanoo.

”Perusterveydenhuollossa painonhallintaryhmät eivät ole päässeet kokoontumaan ja erikoissairaanhoidossa lihavuusleikkauksia on jouduttu perumaan”, hän jatkaa.

Maailmanlaajuinen terveysongelma

HUS kertoo, että lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä. Lihavuutta lisäävät myös yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tekijät, kuten lainsäädäntö, kaupunkisuunnittelu ja verotus.

”Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä”, HUSin tiedotteessa sanotaan.

Lihavuus on maailmanlaajuinen terveysongelma, joten Euroopan Endokrinologiyhdistys (European Society of Endocrinology, ESE) on julkistanut teesit lihavuusongelman korjaamiseksi. Teesien mukaan EU:n ja Euroopan eri maiden hallitusten tulee välittömästi muun muassa:

luokitella lihavuus sairaudeksi kaikissa Euroopan maissa
asennoitua lihavuuteen kroonisena, etenevänä sairautena
tunnustaa hormonien keskeinen merkitys ylipainossa ja lihavuudessa
varata riittävät resurssit lihavuuden ennaltaehkäisemiseen, hoitoon ja tukemaan lihavien arkea
kehittää lihavuuden ennaltaehkäisyyn tähtäävä suunnitelma ja löytää ratkaisuja