Haluatko, että lapsesi kertoo sinulle aina totuuden? Tätä kasvatustapaa kannattaa varoa

Jokainen vanhempi varmasti toivoo, että lapsi uskaltaisi kertoa totuuden myös silloin, kun on tullut tehtyä jotain kiellettyä. Juuri näissä tilanteissa vanhemman oma tapa reagoida voi kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä lapsi seuraavalla kerralla tekee.

Jos totuuden kertomisesta seuraa aina kova rangaistus, lapsi voi oppia nopeasti toisen keinon. Hän saattaa alkaa valehdella välttyäkseen seurauksilta.

Tutkimusten perusteella erityisesti hyvin tiukka kasvatus voi lisätä tällaista käytöstä.

Liian tiukka kuri voi opettaa lapsen valehtelemaan

McGill-yliopiston psykologi ja lasten kehityksen tutkija Victoria Talwar selvitti asiaa kahdessa länsiafrikkalaisessa koulussa. Toisessa koulussa säännöt ja kuri olivat selvästi tiukemmat kuin toisessa.

Lapsille järjestettiin koe, jossa heidän piti tunnistaa esineitä pelkän äänen perusteella. Esineitä ei saanut kurkistaa.

Kesken kokeen aikuinen poistui huoneesta. Palattuaan hän kysyi lapsilta, olivatko nämä katsoneet esineitä hänen poissa ollessaan.

Tutkijat pystyivät päättelemään vastauksista, kuka oli kurkistanut ja valehteliko lapsi siitä.

Tiukemman kurin keskellä valehdeltiin enemmän

Rennomman kurin koulussa lasten joukossa oli sekä totuuden kertojia että valehtelijoita.

Tiukemman kurin koulussa valehtelu oli sen sijaan selvästi yleisempää. Eikä siinä vielä kaikki. Lapset olivat myös taitavampia peittämään sen, etteivät puhuneet totta.

Yksi mahdollinen selitys on hyvin arkinen. Jos lapsi odottaa väärästä vastauksesta kovaa seurausta, totuuden kertominen voi tuntua liian suurelta riskiltä.

Valehtelusta tulee silloin keino yrittää päästä tilanteesta ilman rangaistusta.

Lapsen pitäisi uskaltaa kertoa myös mokistaan

Psykoterapeutti Philippa Perry on kuvannut samanlaista ilmiötä kotioloissa. Jos kotona vallitsee hyvin tiukka kuri, lapsesta ei välttämättä tunnu turvalliselta myöntää virheitään.

Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa lapsi rikkoo vahingossa jotain.

Jos hän tietää saavansa totuuden kertomisesta valtavat nuhteet tai ankaran rangaistuksen, ensimmäinen ajatus voikin olla asian salaaminen. Jos hän taas tietää, että vanhempi kuuntelee ja tilanne voidaan selvittää, totuuden kertominen voi tuntua helpommalta.

Tämä ei tarkoita, etteikö lapsella pitäisi olla sääntöjä tai etteikö teoilla saisi olla seurauksia. Olennaista on se, ettei lapsen tarvitse pelätä totuuden kertomista.

Valehtelusta rankaiseminen ei välttämättä ratkaise ongelmaa

Jos lapsi jää kiinni valheesta, ensimmäinen reaktio voi olla suuttuminen ja uuden rangaistuksen antaminen.

Perryn mukaan tämä voi kuitenkin pahentaa tilannetta, jos lapsi valehtelee juuri rangaistuksen pelossa. Seuraavalla kerralla hän voi yrittää vain entistä kovemmin peittää tekemisensä.

Siksi valehtelun taustalla olevaa syytä kannattaa miettiä. Pelkääkö lapsi vanhemman reaktiota? Uskaltaako hän myöntää tehneensä väärin? Tietääkö hän, että asiasta voidaan puhua, vaikka vanhempi ei hyväksyisikään hänen tekoaan?

Jos haluat lapsesi kertovan sinulle totuuden, myös ikävistä asioista pitäisi voida puhua ilman kohtuutonta pelkoa. Rajat kuuluvat kasvatukseen, mutta niiden rinnalla lapsi tarvitsee tunteen siitä, että virheenkin jälkeen hän voi tulla vanhempansa luo ja kertoa, mitä oikeasti tapahtui.

Lähde: Woman’s Day