Tämä seikka lisää riskiä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen, paljastaa tutkimus

Äitien masennusoireet pitäisi havaita mieluiten jo raskausaikana ja hoitaa matalalla kynnyksellä.

Loppuraskauden unettomuusoireet lisäävät synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä, selviää Helsingin yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta. Näin on erityisesti silloin, jos äidillä on muitakin masennuksen riskitekijöitä.

Lääketieteen lisensiaatti Johanna Pietikäinen on tutkimuksessaan selvittänyt, mitä unettomuusoireita tulisi seuloa missäkin raskauden vaiheessa, jotta pystyttäisiin paremmin tunnistamaan, ketkä äideistä ovat vaarassa sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tutkimuksessa vahvistui loppuraskauden unettomuusoireiden, kuten huonon unenlaadun, lyhyen unen ja unensaantivaikeuksien, yhteys synnytyksen jälkeisiin masennusoireisiin.

Helsingin yliopiston mukaan uutena löydöksenä havaittiin jo alkuraskauden unensaantivaikeuden lisäävän synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä. Useiden eri riskitekijöiden kasautuminen lisäsi synnytyksen jälkeisen masennuksen riskiä erityisen paljon; riskitekijöitä olivat esimerkiksi aiempi masennus, ahdistuneisuus ja monilapsisuus.

”Synnytyksen jälkeinen masennus on usein jatkumoa jo raskauden ajalta. Odottavan äidin unettomuusoireiden seulominen auttaisi tunnistamaan masennuksen riskissä olevat äidit aiemmin”, Pietikäinen kuvailee löydöksen merkitystä tiedotteessa.

Oireet seulontaan myös raskausajan jälkeen

Helsingin yliopiston mukaan kansainvälisten tutkimusten perusteella tiedetään, että 10-15 prosenttia naisista sairastuu masennukseen raskausaikana tai synnytyksen jälkeen. Pietikäinen on selvittänyt tutkimuksessaan myös vanhempien masennusoireiden jatkumista loppuraskaudesta lapsen toiseen elinvuoteen asti sekä niiden vaikutusta lapsiin.

Tulosten perusteella sekä äitien että isien masennusoireet ovat varsin pitkäkestoisia. Tämän lisäksi puolisoiden masennusoireet liittyivät toisiinsa.

”Vanhempien masennusoireita tulisi seuloa raskausajan lisäksi myös myöhemmin lapsen ensimmäisten elinvuosien aikana, jotta masennusoireilu ei pääsisi kroonistumaan”, hän korostaa.

Tutkimuksessa havaittiin, että äitien lievätkin pitkäkestoiset masennusoireet nostavat riskiä kaksi- ja viisivuotiaiden lasten tunne-elämän oireille, kuten ylivilkkaudelle, käytösoireille ja ahdistuneisuudelle. Näin tapahtui myös silloin, kun molemmilla vanhemmilla oli masennusoireita.

Hoitoa matalalla kynnyksellä

Tutkumuksessa havaittiin lisäksi, että äitien masennusoireiden voimistuminen aiheutti lasten tunne-elämän oireiden lisääntymistä. Helsingin yliopiston mukaan isien masennusoireet eivät lisänneet lapsen oireita vastaavalla tavalla ja ne eivät lisänneet lasten tunne-elämän oireiden riskiä silloin, kun äidillä ei ollut masennusoireita.

”Äitien masennusoireet pitäisi havaita mieluiten jo raskausaikana ja hoitaa matalalla kynnyksellä ensisijaisesti psykoterapeuttisilla hoitomuodoilla”, Pietikäinen painottaa.

”Julkiselle sektorille tulisi kehittää yksilö-, pari- ja ryhmäterapeuttisia hoitomuotoja, jotta raskaus- ja vauva-ajan mielenterveyshäiriöiden lääkkeettömien hoitomuotojen lisääntyneeseen tarpeeseen pystyttäisiin vastaamaan”, hän jatkaa.

Voit tutustua Pietikäisen väitöskirjaan täällä.