Oletko iltavirkku? Näin se voi vaikuttaa hyvinvointiisi, paljastaa tutkimus

Väestöpohjainen tutkimus on ensimmäistä kertaa maailmanlaajuisesti selvittänyt yksilöllisen kronotyypin yhteyttä työkykyyn ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen.

Kronotyyppi liittyy vuorokausirytmiin, ja ihmiset voidaan jakaa sisäisen vuorokausirytminsä perusteella aamu-, päivä- sekä iltatyyppeihin. Tämä tarkoittaa sitä, mihin aikaan päivästä vireystilan huippukohta osuu: aamuun, iltaan vaiko näiden välimaastoon.

Oulun yliopiston tutkimus on paljastanut, että iltavirkut nukkuvat vähemmän ja heillä työkyky voi olla huonompi. Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 pohjautuva tutkimus osoitti, että iltavirkut keski-ikäiset kokevat työkykynsä huonoksi kaksi kertaa useammin aamuvirkkuihin ikätovereihinsa verrattuna.

Kronotyyppi on pitkälti geneettinen ominaisuus, mutta myös ympäristötekijät, kuten päivänvalolle altistuminen, työaikataulut ja perhe-elämä, voivat vaikuttaa siihen. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että iltatyypeillä on aamu- ja päivätyypin henkilöitä useammin psyykkisiä ja fyysisiä oireita ja sairauksia.

Iltavirkut eivät yleensä nukahda tarpeeksi aikaisin, jotta saisivat suositellut 7 tuntia tai enemmän unta normityöpäivinä. Seurauksena on univelkaa ja niin sanottua sosiaalista jetlagia, jolloin vapaapäivinä nukutaan kiinni arkena kertynyttä univelkaa.

Oulun yliopiston mukaan tämä epäsuhta on yhdistetty aiemmissa tutkimuksissa terveysongelmiin. Samoin pitkän aikavälin univaje on aiemmissa tutkimuksissa ollut yhteydessä huonompaan kokonaisterveyteen ja alhaisempaan kognitiiviseen suorituskykyyn, mitkä voivat haitata suoriutumista työssä.

Iltavirkut todennäköisemmin naimattomia ja työttömiä

Tutkimukseen käytettiin 2 672 miehen ja 3 159 naisen tietoja, ja he jakautuivat eri kronotyyppeihin näin: miehistä aamuvirkkuja oli 46 prosenttia, päivätyyppejä 44 prosenttia ja iltavirkkuja 10 prosenttia, kun taas naisilla vastaavat luvut olivat 44 prosenttia, 44 prosenttia ja 12 prosenttia.

Aamuvirkkuihin ja päivätyyppeihin verrattuna iltavirkut pärjäsivät huonommin kaikilla uneen ja terveyteen liittyvillä osa-alueilla, joita tutkimuksessa selvitettiin. Oulun yliopisto kertoo, että aamuvirkkuihin verrattuna he nukkuivat vähemmän, kärsivät useammin unettomuudesta ja sosiaalisesta jetlagista.

Tutkimuksen mukaan iltavirkut olivat myös todennäköisemmin naimattomia ja työttömiä. Toisaalta iltavirkuista naisista useampi oli korkeasti koulutettu ja korkeammassa asemassa työelämässä aamu- ja päivätyypin naisiin verrattuna.

Tutkimuksessa vuoden 1966 kohorttiin kuuluvat vastasivat 46-vuotiaana laajaan kyselyyn, jolla kerättiin tietoja heidän kronotyypistään sekä terveydestä, unirytmistä ja työelämästä. Kyselyn jälkeen tutkijat seurasivat neljän vuoden ajan tutkittavien eläköitymistä koskevia tietoja Kelan ja Eläketurvakeskuksen rekistereistä.

Isompi riski päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle

Oulun yliopisto kertoo, että valtaosa tutkittavista työskenteli päivätöissä 46-vuotiaana. Iltavirkkuja oli enemmän yövuoroja sisältävissä vuorotöissä, mutta suurin osa (72 %) myös iltavirkuista henkilöistä työskenteli päivätöissä.

Iltavirkut henkilöt arvioivat työkykynsä huonoksi noin kaksi kertaa useammin kuin aamuvirkut: iltavirkuista miehistä yli neljännes (28 %) ja naisista lähes neljännes (24 %) koki työkykynsä huonoksi, kun aamuvirkuilla vastaavat luvut olivat 15 prosenttia miehillä ja 12 prosenttia naisilla. Tulos säilyi senkin jälkeen, kun analyyseissä huomioitiin uni, sosiodemografiset ja taloudelliset tekijät sekä työajat.

Tutkimuksessa ilmeni, että neljän vuoden seurannan aikana iltavirkuilla miehillä oli peräti kolminkertainen riski päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jatkoanalyyseissä iltavirkkuuden ja eläköitymisen yhteys ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä sen jälkeen, kun analyyseissä huomioitiin nukkumiseen ja työaikoihin liittyvät muuttujat, mikä oli sopusoinnussa tutkimuksen lähtöoletuksiin.

”Tutkimusaineistossamme 50 vuoden ikään mennessä eläköityneiden määrä oli niin pieni, ettei varmoja johtopäätöksiä iltavirkkujen korkeammasta riskistä ennenaikaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen voida vielä tehdä. Tulos on uusi ja kiinnostava, ja sitä on syytä selvitellä lisää erilaisissa tutkimusasetelmissa ja eri-ikäisillä työntekijöillä”, tutkija Tapio Räihä sanoo.

Kronotyyppi huomioon työkyvyn tukemisessa

Oulun yliopiston mukaan tutkimuksen tulos on kuitenkin sopusoinnussa iltatyyppisten terveyttä ja toimintakykyä koskevan aiemman tutkimusnäytön kanssa. Henkilökohtaisen kronotyypin tunnistaminen ja huomioiminen käytännön työelämässä voisi osaltaan edistää pidempiä työuria ja työssä jaksamista, tutkijat pohtivat.

”Ehdotamme, että kronotyyppi otetaan huomioon työkyvyn tukemisessa, terveyden edistämisessä ja toki mahdollisuuksien mukaan työaikataulujen suunnittelussa”, professori Leena Ala-Mursula kertoo.

Lisäksi tutkijoiden mukaan olisi hyvä, että iltavirkut henkilöt omaksuisivat terveelliset elämäntavat ja saisivat tarpeeksi unta. Lisäksi olisi hyvä, että he pystyisivät hakeutumaan tekemään sellaista työaikaa, joka sopii heidän yksilölliseen vuorokausirytmiinsä.

Tutkimus toteutui Oulun yliopistossa Elinikäisen terveyden tutkimusyksikön ja Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijoiden yhteistyönä. Tutkimusartikkeli julkaistiin työterveysalan merkittävässä Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.

Kerroimme aiemmin, että iltavirkut liikkuvat vähemmän kuin muut, ja voit lukea aiheesta lisää täällä.