Tutkijat ovat selvittäneet syitä, mikä surullisissa kappaleissa vetoaa.

Musiikkiin on helppo jäädä koukkuun ja hyvää biisiä kuuntelee uudelleen ja uudelleen. Myös surullisissa kappaleissa on se jokin; vaikka ei olisi alamaissa tai esimerkiksi särkenyt sydämensä, on toisinaan vaikea lopettaa surullisenkin biisin kuuntelu – Adelen Hello-single on tästä hyvä esimerkki, sillä sen videota katsottiin 27,7 miljoonaa kertaa vuorokauden aikana.

Et kuitenkaan ole masokisti, jos kuuntelet toistuvasti surullista laulua. Huffington Postin mukaan musiikilla on tunnestusti vahva vaikutus tunteisiin ja alla onkin kolme tutkimuksiin pohjautuvaa syytä, miksi niin helposti painat uudelleen play-nappia surullisten biisienkin kohdalla.

Surullinen musiikki rauhoittaa

Sille on syynsä, miksi alamaissa ollessa usein kuuntelee balladeja. PLOS One -journalissa vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan surumielisten laulujen kuunteleminen luo positiivisia tunteita, kuten rauhallisuutta. Huffington Postin mukaan tutkijat saivat selville, että surullista musiikkia kuunnelleet kokivat myös enemmän empatiaa, koska tunsivat yhteyttä esittäjän surullisuuteen, mutta eivät olleet kokeneet surullisen asian vaikutuksia tosielämässä. Tämä voi myös selittää, miksi parisuhteen päättymisen jälkeen kuuntelee helposti surullista musiikkia.

Se saa itkemään, mikä on terapeuttista

Joskus musiikki saa tunteet niin pintaan, että kyyneleet valuvat silmistä. Tämä reaktio on juurtunut ihmisten käyttäytymiseen ja se voi olla toisinaan todella katarttista. Tuoreen tutkimukseen mukaan kunnon itkut tehostavat mielialaa. Tutkijoille selvisi, että kun osallistujien itkemisestä oli kulunut 90 minuuttia, he kertoivat tuntevansa olonsa paremmaksi kuin tunsivat ennen kuin heillä oli syy alkaa itkeä.

Aivot kiintyvät siihen

Ihmiset kiintyvät asioihin, kun ne tuntuvat henkilökohtaiselta eikä musiikki ole poikkeus. Kun siihen yhdistetään aivotiedettä, saadaan Huffington Postin mukaan vahva yhdistelmä: kiintymystä ja toistoa.

”Musiikin toistaminen saa meidät henkisesti kuvittelemaan tai laulamaan ne kohdat, joiden odottaa tulevan seuraavaksi”, On Repeat: How Music Plays the Mind -kirjan kirjoittanut Elizabeth Margulis sanoi.

”Voi ilmetä jaettu subjektiivisuus musiikin kanssa. Ihmisten kuvaillessa heidän intensiivisempiä kokemuksia musiikin kanssa, he usein puhuvat tunteesta, että raja musiikin ja heidän itsensä välillä on haihtunut”, Margulis lisäsi.

Toisin sanoen, musiikkiin samaistuu, painaa play-nappia ja kierre alkaa uudelleen alusta – aivot eivät voi sille mitään.

Lähde: Huffington Post