Suomessa on neulottu varmuudella 1600-luvulta lähtien.

Neulominen on nykyisin iloa tuottava harrastus, joka voi tehdä hyvää mielenterveydelle ja vähentää erilaisia terveysvaivoja (lue lisää täältä). Ennen oli kuitenkin toisin: Suomessa neulottiin kylmissä oloissa välttämättömiä vaatekappaleita ja kaikki tytöt opetettiin neulomaan pienestä pitäen.

Neulominen on siis muuttanut merkitystään vuosien saatossa. Filosofian maisteri Anne Rauhala Helsingin yliopistosta on tarkastellut väitöstutkimuksessaan Suomessa arkiseen ja itsestään selvänä pidettyyn käsityötaitoon liittyneitä yksilö- ja yhteiskuntatason merkityksiä 1800-luvun lopulta nykyaikaan.

Neulonnalla on Suomessa pitkät perinteet. Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan neulonta on Suomessa varmuudella ajoitettu 1600-luvulle, mutta Turun Mätäjärven alueelta arkeologisissa kaivauksissa löytynyt neulottu tekstiilifragmentti ajoittuu 1400-luvulle, mahdollisesti jo 1300-luvulle.

”Neulonta on ollut tärkeä käsityötaito pohjoisissa ilmasto-oloissa kotitaloudessa tarvittujen välttämättömien vaatteiden valmistamiseksi”, Rauhala kirjoittaa tutkimuksessaan.

Vielä 1900-luvun alussa Suomessa neulottiin heittämällä, vanhimmalla Euroopassa käytetyllä neulomisen tekniikalla. Kansakouluissa alettiin käyttää 1800-luvun lopulla nopeampana pidettyä mannermaista neulontatekniikkaa, joka vakiintui yksinomaiseksi kouluissa hyväksytyksi tavaksi neuloa.

Miehetkin neuloivat

Väitöstutkimuksen mukaan maaseutuvaltaisessa yhteiskunnassa neulonta liitettiin naisten elinpiiriin kuuluvaksi taidoksi. Neulovat miehet rikkoivat yhteisön arvomaailmaa ja heille osoitettiin pilkanteolla paikka sosiaalisen ryhmän ulkopuolella.

Miesten neulomiseen liittynyt häpeä johti käsityön tekemiseen piilossa muiden katseilta, mikä on osaltaan vahvistanut käsityksiä miesten neulomattomuudesta. Suhtautuminen miesten neulontaan oli kaksijakoista, sillä olosuhteiden pakosta neuloneita miehiä arvostettiin.

Oman yhteisönsä muodostaneille ammattiryhmille, kuten merimiehille ja metsätyömiehille, neulominen toimi myös ajanvietteenä.

Välttämättömyydestä hyve: sota-aikana neulottiin sotilaille

Sota-aikana naisten neulomilla tuotteilla oli suuri merkitys rintamamiesten varustusten täydentäjinä. Rauhalan mukaan materiaalipulan aikana parhaat villat käytettiin sotilaiden liipaisinsormikkaiden, sukkien, kypäränalusmyssyjen ja polvenlämmittäjien neulomiseen.

Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan taitoa sovellettiin ja opetettiin yhteisissä illanvietoissa. Rintamalla neuleita arvostettiin, ja niihin liittyi vahva tekijän ja saajan välinen tunneside.

Välttämättömyydestä tehtiin hyve, eikä ajoittain väsyttävänä koetulle ja rasitusvammoja aiheuttaneelle neulomiselle koettu olevan vaihtoehtoja.

Nykyisin vapaaehtoinen harrastus tuottaa iloa

Rauhala toteaa tutkimuksessaan, että vanhemmassa neulomisessa ja tämän päivän neulomisessa on lähtökohtaisesti kyse eri ilmiöistä.

”Aikaisemmin neulonta oli pakollinen ja välttämätön taito, mutta nykyisin vapaaehtoinen, iloa tuottava harrastus”, hän kirjoittaa.

Rauhalan mukaan nykyneulojille ensisijaiset syyt käsityön tekemiseen liittyvät neulonnan tuomaan rentoutumiseen ja mielihyvään, ja neulonta auttaa myös selviytymään vaikeista elämäntilanteista. Vielä nykyisinkin neulojat kokevat merkityksellisenä hyödyllisten neuletuotteiden valmistamisen läheisille, itselle tai hyväntekeväisyyteen.

Voit tutustua väitöstutkimukseen tarkemmin täällä.

Kommentit

Kommenttia