Kahden suomalaisyliopiston tutkijat ovat selvittäneet, voiko raskauden äidissä aiheuttama ahdistus näkyä jo pikkuvauvojen aivoissa.

Äidin raskauden aikana kokema ahdistus voi useiden tutkimusten valossa olla yhteydessä lapsen myöhempään kehitykseen. Nyt Aalto-yliopiston ja Turun yliopiston tuore tutkimus on osoittanut, että keskiraskaudessa ahdistusta kokeneiden äitien vauvojen aivot reagoivat surulliseen puheeseen muita vauvoja vähemmän.

”Vauvoilla, joiden äidit olivat kokeneet ahdistusta keskiraskauden aikana, tunteisiin ja puheeseen liittyvät aivoalueet olivat vähemmän aktiivisia surullisen puheen aikana kuin muilla vauvoilla”, tutkija Ilkka Nissilä Aalto-yliopistosta sanoo tiedotteessa.

Yhteys oli selvästi heikompi loppuraskauden mittauksissa kuin keskiraskaudessa.

”Teoriassa voidaan ajatella, että vaikutus riippuu sikiön kehitysvaiheesta. Myöhäisemmässä vaiheessa sikiö on kehittyneempi ja varhaisemmassa vaiheessa alttiimpi erilaisille ympäristötekijöille. Pitävien johtopäätösten tekeminen vaatisi kuitenkin paljon laajemman aineiston”, Nissilä toteaa.

Tutkimuksessa oli mukana 19 äiti-vauva-paria. Äideille tehtiin raskausviikoilla 24 ja 34 ahdistuneisuuteen liittyvä kysely, jossa karoitettiin raskauteen ja vanhemmuuteen liittyvää ahdistusta, ja lisäksi kahden kuukauden ikäisiltä vauvoilta mitattiin aivojen reaktioita tunteita sisältävään puheeseen.

Aivojen heijastamaa valoa

Tutkijat toistivat tietokoneelta surullista, iloista, vihaista ja neutraalia ihmisääntä. Vauvojen aivojen aktiivisuutta seurattiin optisella tomografialla; aivoja valaistiin lähi-infrapunavalolla ja mitattiin aivoista takaisin sirottunutta valoa herkän ilmaisimen avulla.

Kun aivotoiminta kiihtyy jollakin alueella, kudokseen virtaa enemmän hemoglobiinia. Hemoglobiini imee takaisin sirottuvaa valoa, eli hemoglobiinin pitoisuuden kasvaessa havaitun valon määrä heikkenee.

”Mittaukset pyrittiin suorittamaan vauvojen ollessa mahdollisimman rauhallisia, mieluiten unessa. Aluksi vauvan pään koko ja muoto mitattiin, jotta anturi osattiin paikantaa oikein suhteessa pään anatomiaan. Magneettikuvaan perustuva anatominen malli auttoi simuloimaan valon etenemistä ja paikantamaan hemoglobiinipitoisuuksien muutokset”, Nissilä kertoo.

Tutkimus on osa Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohorttitutkimusta, jossa selvitetään ympäristön ja perimän vaikutusta lapsen kehitykseen. Mukana on yli 4 000 lapsiperhettä, joita seurataan raskausajasta pitkälle aikuisuuteen ja tutkimuksessa käytetyt mittauslaitteet ja analyysimenetelmät on kehitetty Aalto-yliopistossa.

”Yksi FinnBrain-tutkimuksen eduista on, että vauvoja seurataan vuosien ajan. Näin voimme myöhemmin saada selville, onko tutkimustuloksilla merkitystä lapsen myöhemmän kehityksen kannalta. Tällä hetkellä meillä ei tähän ole vastausta”, sanoo FinnBrain-hanketta johtava professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta.

Tutkimus julkaistaan Journal of Affective Disorders -journalissa ja voit tutustua siihen tarkemmin täällä.

Kommentit

Kommenttia