Tutkimus: Kiire altistaa työuupumukselle enemmän kuin työsuhteen laatu

Tärkeimmät työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät ovat samanlaisia työsuhteen laadusta riippumatta.

Työsuhteen laatu ei ole ensisijaisesti työntekijän uupumista aiheuttava tekijä. Työsopimuksen määräaikaisuutta, toistaiseksi voimassaoloa tai vuokratyösuhdetta enemmän työuupumukseen vaikuttavat työn vaatimukset, kuten kiire, ilmenee Työterveyslaitoksen ja KU Leuvenin yliopiston tuoreesta tutkimuksesta.

Tutkimuksessa selvitettiin, eroavatko erilaisissa työsuhteissa olevien kokemukset työn vaatimuksista ja voimavaroista. Tutkimuksen aineistona käytettiin 28 000 Euroopan työolotutkimukseen vastannutta ihmistä 30 Euroopan maasta vuonna 2015.

Tulokset osoittivat, että suurin vaikutus työn imuun vakinaisilla, määräaikaisilla ja vuokratyössä toimiville oli työn tulosten näkemisellä, työyhteisön sosiaalisella ilmapiirillä ja esimiehen tuella. Työsuhteen laadusta riippumatta työuupumuksen merkittävin riskitekijä oli yhteinen: kiire ja aikapaine.

Tutkimus osoittaa, että tärkeimmät työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät ovat samanlaisia työsuhteen laadusta riippumatta.

”Työpaikoilla kannattaisi keskittyä siihen, että kaikilla työntekijöillä on hyvät mahdollisuudet nähdä kättensä jäljet, kokea työnsä merkityksellisenä ja saada palautetta tekemästään työstä. Toki liiallisen työkuorman ehkäisy on myös ensiarvoisen tärkeää”, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen sanoo tiedotteessa.

Vuokratyötä tekeville eniten hyötyä esimiehen tuesta ja työn kontrolloitavuudesta

Vuokratyösuhteessa olevat työntekijät raportoivat enemmän työn vaatimuksia ja vähemmän työn voimavaroja kuin muut työntekijäryhmät. Hakasen mukaan he kokevat eniten epävarmuutta työn jatkumisesta ja samalla kontrollin tunne omasta työstä on vähäisintä.

”Tulosten perusteella vielä muitakin ryhmiä enemmän vuokratyösuhteissa olevien työhyvinvoinnin näkökulmasta olisi hyödyllistä taata heille erityisen hyvä esimiehen tuki ja mahdollisuus vaikuttaa työhönsä”, tutkimusprofessori kertoo.

”Mielenkiintoista on, että toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa oleville epävarmuus työn jatkumisesta on vähäisintä, mutta samalla se näyttää olevan haitallisinta. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että heillä työsuhteen varaan laskettu enemmän kuin muun tyyppisissä työsuhteissa olevilla”, Hakanen kuvaa.