Moni vanhempi luulee tätä kiireisen arjen pelastajaksi – pienen lapsen äiti huomasi sen vain pahentavan ongelmia

Moni pienten lasten vanhempi varmasti tunnistaa tämän tilanteen. Työpäivä on ohi, pitäisi laittaa ruokaa, hoitaa pyykkejä ja ehkä vähän järjestellä kotia. Samaan aikaan pieni lapsi kaipaa tekemistä ja huomiota.

Silloin lastenohjelmat tuntuvat usein täydelliseltä ratkaisulta.

Näin ajatteli myös eräs taaperoikäisen lapsen äiti. Vaikka lapsen ruutuaika oli melko vähäistä, hän huomasi ajan myötä, että lastenohjelmat vaikuttivat arkeen enemmän kuin oli tullut ajatelleeksi.

Kun television katselu loppui, lapsi ei oikein osannut siirtyä muihin puuhiin. Jos hän pyysi lastenohjelmia ja vastaus oli kielteinen, seurauksena oli usein suuri pettymys ja kiukkukohtaus.

Äidin mukaan lapsen huomion ohjaaminen muihin asioihin oli yllättävän vaikeaa. Vaikka tarjolla oli leluja, kirjoja ja erilaisia leikkejä, mikään ei tuntunut kiinnostavan. Lapsi saattoi vaatia ohjelmia sinnikkäästi ja joskus suutuspäissään jopa lyödä vanhempaa, joka oli kieltänyt television katselun.

Lapsi ei juuri leikkinyt itsekseen. Jos vanhempi ei ollut jatkuvasti mukana leikissä, tekeminen loppui nopeasti ja tilalle tuli taas toive lastenohjelmista.

Lopulta perhe päätti kokeilla jotain muuta

Jossain vaiheessa vanhemmat päättivät, että asialle on tehtävä jotain.

He päättivät jättää lastenohjelmat kokonaan pois.

Päätös jännitti etukäteen enemmän kuin äiti haluaisi myöntää. Olihan televisiosta ollut myös hyötyä. Oli mukavaa, kun viikonloppuaamuna pystyi laittamaan lastenohjelmat hetkeksi päälle, juomaan aamukahvin rauhassa tai sulkemaan silmät vielä muutamaksi minuutiksi.

Silti tunne oli se, että nykyinen tilanne ei palvellut ketään.

Muutamassa viikossa tapahtui iso muutos

Alku ei ollut aivan helppo, mutta yllättävän nopeasti arki alkoi muuttua.

Television tilalle tulivat kirjat.

Niitä luettiin parhaimmillaan kymmeniä putkeen. Samalla myös omat lelut alkoivat kiinnostaa aivan uudella tavalla.

Hiljalleen lapsi alkoi viihtyä omissa leikeissään. Hän saattoi mennä huoneeseensa rakentamaan, järjestelemään tavaroita tai keksimään omia leikkejään ilman, että vanhemman piti olla mukana joka sekunti.

Äidin mukaan suurin muutos näkyi mielikuvituksessa.

Aiemmin lapsi tuntui odottavan valmista viihdettä. Nyt hän alkoi keksiä tekemistä itse.

Pian lastenohjelmia ei enää kaivattu

Muutaman viikon kuluttua lapsi ei enää juuri kysellyt lastenohjelmien perään.

Ne olivat yksinkertaisesti jääneet taka-alalle. Kyläillessä lapsi saa toisinaan katsoa lastenohjelmia muiden lasten kanssa.

Äiti kertoo kuitenkin huomaavansa vaikutuksen edelleen.

Jos ohjelmia on katsottu kyläilessä enemmän, seuraavina päivinä niitä saatetaan kysellä kotonakin. Jos vastaus on ei, pettymys voi näkyä tavallista voimakkaampana.

Onneksi vaihe menee yleensä nopeasti ohi.

Uudet digisuositukset puhuvat samaa kieltä

Alkuvuodesta 2026 julkaistut kansalliset digisuositukset ovat herättäneet paljon keskustelua vanhempien keskuudessa.

Suositusten mukaan alle kaksivuotiaille ei suositella lainkaan ruutuaikaa. 2–5-vuotiaille suositellaan korkeintaan tuntia päivässä. Lisäksi alle 13-vuotiaille ei suositella omaa älypuhelinta.

Suositusten taustalla on ajatus siitä, että lapsi tarvitsee kehityksensä tueksi paljon muutakin kuin ruutuja. Leikkiä, liikuntaa, ulkoilua, kirjoja, vuorovaikutusta ja myös niitä hetkiä, jolloin tekemistä ei ole valmiiksi tarjolla.