Tämä pieni valkoinen valhe yhdistää yllättävän monia vanhempia

Kolmasosa vanhemmista myöntää peittelevänsä tätä tapaa.

Vanhemmuus on aina ollut täynnä kompromisseja, mutta nykypäivänä niitä tuntuu monien mielestä olevan enemmän kuin koskaan. Meiltä odotetaan, että olemme sekä läsnä että tehokkaita, sekä rajoja asettavia että tunneälykkäitä. Samalla pitäisi ehtiä, jaksaa ja osata olla tietoinen niin omasta kuin lapsenkin hyvinvoinnista. Myös silloinkin, kun oma keho ja mieli huutavat lepoa.

Ei siis ole yllättävää, että moni vanhempi turvautuu arjen tiukassa hetkessä siihen, mikä toimii: ruutuun. Myönnän itsekin laittavani Pikku Kakkosen pyörimään, jotta saan rauhassa kokkailla päivällistä tai sulkea silmät pitkän työpäivän jälkeen.

Syyllisyys tulee helposti, vaikka ei pitäisi

Monelle ruutu ei ole ensisijainen ratkaisu, vaan käytännön keino selviytyä jostain hetkestä. Se tarjoaa lapselle jotain mielekästä ja turvallista tekemistä samalla kun vanhempi yrittää selviytyä arjen kiireestä ja paineesta.

Tällaiset hetket ovat osa arkea, eikä niissä pitäisi olla mitään hävettävää. Silti, kun aiheesta kysytään ääneen, moni vanhempi epäröi. Vastaukset muuttuvat varovaisiksi.

Syyllisyys muuttaa totuutta

Lingokidsin teettämä kysely nosti tämän ilmiön esiin. Lähes kolmasosa 2–8-vuotiaiden lasten vanhemmista myönsi valehtelevansa siitä, kuinka paljon heidän lapsensa viettävät ruudun äärellä. Syy ei ollut tietämättömyys tai välinpitämättömyys, vaan jotain paljon arkisempaa ja inhimillisempää. Syyllisyys.

Yrityksen toimitusjohtaja uskoo tunteen olevan monelle liiankin tuttu, ja kertoo suurimman osan vanhemmista kokevan huonoa omaatuntoa ruutuajan määrästä. Useat ovat saaneet myös kritiikkiä ja epäilyksiä muilta, mikä varmasti lisää tunnetta.

Ruutuajan suositukset:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeet antavat suuntaa:

• Alle 2-vuotiaat: Ei ruutuaikaa, paitsi videopuhelut läheisten kanssa.
• 2–5-vuotiaat: Enintään tunti päivässä laadukasta ja kehittävää sisältöä.
• 6–12-vuotiaat: Korkeintaan kaksi tuntia viihteellistä katseluaikaa päivässä.
• 13–18-vuotiaat: Tasapainoa ruudun, unen, liikunnan ja sosiaalisen elämän välillä.

Yhteinen katselu tekee ruutuajastakin merkityksellisen

Vanhempana ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, mutta tietoinen ruudunkäyttö voi helpottaa arkea ja vähentää harteilta turhaa syyllisyyttä. Yksi yksinkertainen tapa on katsoa ohjelmia yhdessä lapsen kanssa – se tekee hetkestä vuorovaikutteisen ja tarjoaa mahdollisuuden keskusteluun. Myös se, että kertoo ääneen omasta ruudunkäytöstään, voi olla yllättävän vaikuttavaa. Lapselle voi sanoa vaikkapa: ”Vastaan nopeasti tähän viestiin ja sitten jatkan leikkejä sinun kanssa.” Tai sitten laittaa puhelin suosiolla syrjään leikkien ajaksi.

Myös selkeät ja ennakoitavat rutiinit helpottavat molempien oloa. Kun lapsi tietää, milloin telkkaria saa katsoa, kiukuttelun tarve usein vähenee. Tärkeintä on kuitenkin varmistaa, että ruutu ei vie aikaa perusasioilta, kuten liikunnalta, unelta, yhteisiltä hetkiltä ja ulkoilulta.

Lähde: BestLife, Pikkujätti