Psykologin mukaan nämä 3 harhaluuloa tekevät lapsiperheen arjesta turhaan raskasta

Lapsiperheen arki on harvoin täydellistä, eikä sen tarvitsekaan olla. Ja oikeastaan, kuka edes määrittelee, millainen on täydellinen tai normaali lapsiperheen arki? Jokaisella perheellä on omat haasteensa ja omat tapansa selvitä niistä. Silti moni vanhempi huomaa välillä vaativansa itseltään kohtuuttoman paljon. Psykologi Becky Kennedyn mukaan taustalla voi olla ajatusmalleja, jotka tekevät arjesta turhaan raskaampaa.

Tässä kolme yleistä uskomusta, joista voi olla hyötyä päästää irti.

1. Lapsen käytös ei ole aina varsinainen ongelma

Kun lapsi kiukuttelee, riehuu tai käyttäytyy muuten haastavasti, huomio kiinnittyy helposti siihen, mitä lapsi tekee. Kennedyn mukaan käytös on kuitenkin usein merkki siitä, että lapsella on jokin tunne tai tarve, jota hän ei vielä osaa sanoittaa.

Huonoon käytökseen pitää toki puuttua, mutta samalla kannattaa pysähtyä miettimään, mistä se voisi kertoa. Onko lapsi väsynyt, pettynyt tai kaipaako hän enemmän huomiota? Kun lapsi kokee tulevansa nähdyksi ja ymmärretyksi, hänen on usein helpompi rauhoittua ja toimia toisin.

2. Rajojen asettaminen ei tarkoita pelkkää kieltämistä

Moni vanhempi huomaa sanovansa päivän aikana monta kertaa ”ei”, ”älä” tai ”lopeta”. Kennedyn mukaan rajojen asettaminen ei kuitenkaan ole pelkkää kieltämistä, vaan sitä, että vanhempi toimii itse johdonmukaisesti.

Jos lapsi esimerkiksi juoksee sakset kädessä, pelkkä kielto ei välttämättä riitä. Vanhempi voi pysäyttää tilanteen, ottaa sakset pois ja kertoa rauhallisesti, että sakset kädessä ei juosta. Sama ajatus toimii myös esimerkiksi ruutuajan päättyessä. Vanhemman tehtävä on pitää sovitusta rajasta kiinni, vaikka lapsi siitä harmistuisi.

Lapsen pettymys kuuluu tilanteeseen. Se ei tarkoita, että raja olisi ollut väärä.

3. Vanhemman ei tarvitse aina laittaa itseään viimeiseksi

Moni vanhempi kokee huonoa omaatuntoa, jos haluaa välillä omaa aikaa tai pitää kiinni omista menoistaan. Kennedyn mukaan jatkuva uhrautuminen ei kuitenkaan hyödytä vanhempaa eikä lasta.

Kun vanhempi pitää huolta myös omasta jaksamisestaan, hän jaksaa olla paremmin läsnä arjessa. Lapset tarvitsevat turvallisen aikuisen, joka huolehtii myös itsestään, eikä sellaista, joka yrittää venyä loputtomiin muiden tarpeiden vuoksi.

Lähde: Kaksplus