Torstaina 26. toukokuuta vietetään tämän vuoden helatorstaita.

Helatorstai on monille mukava arkivapaa ja se voi mahdollistaa myös pidennetyn viikonlopun viettämisen. Helatorstailla on kuitenkin pitkät perinteet juhlapäivänä.

Kristinuskossa helatorstai on yksi suurista pyhistä ja sitä vietetään aina 40 päivää pääsiäisen jälkeen. Raamatun mukaan pitkäperjantaina kuollut Jeesus nousi ylös kuolleista pääsiäisenä ja ilmestyi opetuslapsilleen.

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus vietti opetuslastensa kanssa 40 päivää opettaen heitä ja astui helatorstaina taivaaseen. Tämän myötä helatorstailla on myös toinen nimi, Kristuksen taivaasenastumisen päivä.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon mukaan helatorstaita on vietetty virallisesti 300-luvulta lähtien. Sen sanoma sisältää lupauksen Pyhän Hengen vuodatuksesta, mikä toteutui helluntaina, jota vietetään kymmenen päivää helatorstain jälkeen.

Niin pyhä, ettei ruohokaan kasva

Suomessa sekä monessa muussa Euroopan maassa helatorstai on arkipyhä ja vapaapäivä, eikä se monille juuri muuta merkitsekään. Vielä 1800-luvulla helatorstai oli kuitenkin Suomessa yksi tärkeimmistä juhlapäivistä.

“Vanhan kansansanonnan mukaan päivä oli niin pyhä, ettei silloin ruohokaan kasva”, kirkon tiedotteessa kerrotaan.

Vaikka päivällä on pitkä historia uskonnon kautta, on sillä myös pakanalliset perinteet. Hela oli kevään juhla, joka ajoittuu kylvökauden alkuun, ja sitä vietettiin rukoilemalla hyvää satoa.

Päivän nimi sen sijaan juontaa juurensa ruotsin kieleen. Hela tulee ruotsinkielisestä sanasta helig, joka tarkoittaa pyhää.

Helatorstaita on vietetty Suomen historiassa myös lauantaisin, minne se siirrettiin vuonna 1973 ja sitä kutsuttiin sen jälkeen toisella nimellään, eli Kristuksen taivaaseenastumisen päiväksi. Vuonna 1992 pyhäpäivä palautettiin kuitenkin takaisin alkuperäiselle, nykyiselle paikalleen.