HS: Tutkija kyseenalaistaa lasten harrastusten tarpeellisuuden – ”En keksi yhtään syytä, miksi olisi pakko osallistua”

Vaikka harrastamisessa on hyviä puolia, voi tutkijan mukaan ne saada myös muilla tavoin.

Lähes jokaisella on ollut lapsena ainakin jonkinlainen harrastus, monilla jopa useita. Kun myöhemmin itse saa jälkikasvua, alkavat monet ohjata omia lapsiaan erilaisten harrastusten pariin.

Tampereen yliopiston lapsuuden tutkimuksen dosentti Kirsi Pauliina Kallio kuitenkin toppuuttelee Helsingin Sanomien haastattelussa lasten elämän täyttämistä harrastuksilla.

”Minulta kysyttiin eräässä haastattelussa, mitä erilaisten lasten olisi hyvä harrastaa. Heitin vastakysymyksen: Miksi lapsen pitäisi harrastaa?”, Kallio sanoi.

Kallion mukaan Suomessa on nykyisin itsestään selvää, että ihmisellä on tai ainakin pitäisi olla jokin harrastus. Vaikka ilmiö on melko uusi, on se Helsingin Sanomien mukaan normalisoitunut osaksi elämää – esimerkiksi Kallion lapsuudessa 1980-luvulla harrastaminen ei ollut niin yleistä kuin nykyisin.

Kun elintaso on noussut, on se mahdollistanut lasten monet harrastukset. Helsingin Sanomien mukaan ajattelutapakin on muuttunut niin, että lapsen vieminen harrastuksiin on huolehtimista, hyvää vanhemmuutta ja hyvää kansalaisuutta, minkä lisäksi monien mielestä myös aikuisillakin pitäisi olla harrastus.

Tämän vastatrendiksi on kehittnyt downshiftaaminen ja oleilun korostaminen. Kallion mukaan harrastusvimman vastakohta voisi olla myös se, että vapaa-ajan käyttää itselle tärkeällä tavalla ja vapaa-aika pidettäisiin oikeasti omana aikana.

”En keksi yhtään syytä, miksi lapsen olisi pakko osallistua järjestettyyn vapaa-ajan toimintaan ja miksi elämän pitäisi olla järjestettyä, suunniteltua, tavoitteellista ja sovittua”, Kallio sanoi Helsingin Sanomille.

Harrastamisessa on tietysti useita hyviä puolia, joilla sitä yleensä perusteellaanki. Helsingin Sanomien mukaan lapsi saa harrastuksista kavereita, liikunta edistää terveyttä ja harrastus voi opettaa uusia taitoja.

Kallion mukaan samoja asioita voi kuitenkin saada muutenkin. Lapset voivat viettää aikaa toisten lasten kanssa arkiympäristössä, liikkua voi esimerkiksi käymällä uimassa ja kotoakin voi löytyä apuvälineitä harrastamiseen soittimista käsityövälineisiin.

Helsingin Sanomien mukaan kun pakollisia menoja on vähemmän, voi valita omaan mielialaan ja vuodenaikaan sopivaa tekemistä, mikä on eri asia kuin aikataulutettu tekeminen.

”Voi miettiä, onko harrastamisessa kyse suorittamisesta ja siitä, että ihmisen pitää harrastamisella osoittaa olevansa kunnollinen. Uskon, että osalle ihmisistä järjestetty harrastustoiminta sopii. Toisten on mukavampaa elää ilman aikatauluja ja velvoitetta olla aina kärppänä paikalla”, Kallio totesi Helsingin Sanomille.

Kallion mielestä mahdollisuus valita on hyvä asia. Jos lapsi haluaa, hän voi käydä harrastuksissa tai leipoa kakkua kotona, ja vaikka luovuus kehittyy harrastustoiminnassa, kehittyy se myös omaehtoisessa toiminnassa, jossa se voi Helsingin Sanomien mukaan saada uusia muotoja.

Kallio on tutkinut lapsuutta ja nuoruutta Pohjois-Englannissa ja Etelä-Suomessa ja huomannut eron kulttuurien välillä: kun suomalaislapset kertovat arjestaan, listaavat he kodin ja koulun lisäksi harrastukset osaksi sitä ja lähes jokaisella Kallion haastattelemalla suomalaislapsella oli joku järjestetty harrastus.

”Englannissa tilanne on toinen. Englannin kielessäkin harrastusta tarkoittavaa hobby-sanaa käytetään harvoin. Vapaa-ajan toiminnasta puhutaan mieluummin tekemisen, ihmissuhteiden ja ryhmään kuulumisen kautta”, Kallio kertoi Helsingin Sanomien haastattelussa.

Mitä mieltä sinä olet Kallion ajatuksista? Kerro se kommenteissa!

Lähde: Helsingin Sanomat