Naisen läheisyys omiin vanhempiinsa voi vaikuttaa siihen, että lapset ovat läheisempiä äidin puolen isovanhempiin.

Yksi yleinen stereotypia perhesuhteissa on se, että miniät ja anopit eivät tule oikein toimeen. Vaikka se ei aina pidä paikkaansa, voi yksi mahdollinen kiistoja aiheuttava tekijä pohjautua todellisuuteen ja sen on nostanut esiin tuore New York Timesin artikkeli, kertoo Good Housekeeping.

Paula Span kirjoittaa, kuinka usein voi kuulla isän puolen isovanhempien etenevän todella varovaiseti ja tietoisina, että heidän miniänsä ei välttämättä arvosta heidän tunnustelujaan tai tiheää läsnäoloa, peläten hänen mahdolliseti rajoittavan isovanhempien mahdollisuutta viettää aikaa lastenlastensa kanssa.

”Ajattelin tämän olevan vanha stereotypia, ettei se koskaan pidä paikkaansa ja vähintään nyt vanhanaikainen”, Span toteaa.

”Mutta perhesuhteisiin perehtyneet tutkijat ovat huomauttaneet, että niin sanottu ”äidinpuoleinen etu” on olemassa. Eli tyttärillä on yleensä läheisemmät välit omiin vanhempiinsa kuin kumppaninsa vanhempiin, mikä johtaa lämpimämpiin suhteisiin heidän lasten ja äidin puolen isovanhempien välillä”, hän jatkaa.

Span on ottanut tästä esimerkkinä esiin ihmiskehitystä ja perhetieteitä Teksasin yliopisto, Austinissa opettavan ja aihetta tutkineen Karen Fingermanin kommentin.

”Äiti-tytär-kaksikot ovat tiheämmin yhteydessä puhelimella ja antavat emotionaalista tukea ja neuvoja enemmän – enemmän kuin äidit toimivat poikien kanssa tai isät tyttärien kanssa”, Fingerman on todennut.

Good Housekeepingin mukaan jotkut sosiologit ovat esittäneet teorian, että koska velvollisuus niin sanotusta kingkeepingistä, eli perhesuhteiden ylläpitäminen ja vierailujen suunnittelu, yleensä on naisten harteilla, on silloin helpompaa äitien ja tyttärien pitää yllä heidän sidettään verrattuna poikiin.

Fingerman on myös havainnut tutkimuksissaan, että koska miniä on usein ”portinvartija” suhteessa, hänen hyvät suhteet kumppaninsa vanhempiin vaikuttavat suuresti heidän väleihin lastenlasten kanssa.

Good Housekeeping kuitenkin huomauttaa, että tämä ei ole sääntö, vaan enemmänkin trendi. Monille naisille syntyy läheiset välit heidän kumppaninsa vanhempiin ja sisaruksiin ja monilla voi olla myös ongelmia omien vanhempiensa kanssa. Span kuitenkin siteeraa paljon empiirisiä todisteita tästä äidinpuoleisesta edusta.

New York Timesin lukijat ovat julkaisseet kommenttiosiossa myös omia osoituksiaan siitä, miten välit äidin puolen isovanhempiin voivat olla paremmat tai läheisemmät. Kaikki eivät kuitenkaan ole samalla linjalla, sillä osa on kertonut kuinka appivanhempien ja miniöiden välille on myös kehittynyt läheisiä suhteita, kun taas monet kommentoijat huomauttavat, että myös pojan/miehen pitäisi ottaa aktiivinen rooli niin sanotussa kingkeepingissä – voit lukea Spanin koko kirjoituksen täällä, mistä löydät myös lukijoiden kommentteja.

Olemme aiemmin kertoneet, kuinka vain yksi viidestä nuoresta viettää aikaa isovanhempiensa kanssa. Lasten kuitenkin kannattaisi viettää enemmän laatuaikaa mummojensa ja pappojensa kanssa, sillä se auttaa suhtautumaan myönteisemmin iäkkäisiin ja on myös hyvästä isovanhempien kannalta, sillä yksinäisyys voi olla kohtalokasta iäkkäille.

Oletko sinä havainnut, että sinulla on ollut läheisemmät välit äidin puolen isovanhempiin tai onko tilanne omassa perheessäsi, omien lastesi kohdalla tällainen? Kerro siitä kommenteissa!

Lähde: Good Housekeeping

Kommentit

Kommenttia