Hyväksikäyttö voi pahimmillaan uuvuttaa puolison totaalisesti.

Netissä kiertänyt tarina kertoo isäpuolesta, joka teki kaikkensa uuden perheensä eteen. Emme ole varmoja, kuinka todenperäinen tarina on – toisaalta sillä ei ole väliä, koska tarinan lopetus on kerrassaan erinomainen.

Voit lukea isäpuolen kertoman tarinan alapuolelta:

”Tytärpuoleni menee naimisiin 3. elokuuta. Hääsuunnitelmat ovat vieneet hänen ja äidin ajasta suurimman osan viimeisen kuuden kuukauden aikana (sanon ”hänen äitinsä” sillä me emme ole naimisissa, vaikka olemme asuneet saman katon alla 10 vuoden ajan).

”Tytärpuoleni valmistui koulusta viime vuonna. Maksoin, jotta hän pääsi opiskelemaan collegeen, koulu maksoi 30 tuhatta euroa. Tytöllä ei ole ikinä ollut työpaikkaa ja hän on asunut luonani kuluneiden lukukausien aikana, kunnes hän valmistui. Ostin hänelle auton, jotta hän pääsisi matkustamaan nopeasti yliopiston ja kodin välillä.

Tytön biologinen isä ilmestyi aina epäsäännöllisen säännöllisesti paikalle ja tilanne jatkui pitkään samalla tavalla.

Isä ei ollut laittanut senttiäkään rahaa tyttärensä opintoihin tai maksanut lapsilisää & opintotukea – se on minun avopuolisoni vika, sillä he sopivat tästä eron aikana – nainen rakastaa tytärpuoltani, biologista isää ja haluaa hänet vielä tänäkin päivänä takaisin elämäänsä. Mies jää aina siksi aikaa, kunnes hän on murtanut tyttöystäväni sydämen ja katoaa jäljettömiin koko kaupungista, pettäen naiselle vannomansa lupaukset.

Hääsaliin piti alunperin mahtua 250 ihmistä. Annoin listan 20 henkilöstä, jotka halusin kutsua paikalle, sillä minä maksoin koko lystin ja mielestäni pyyntö oli kohtuullinen.

Tyttöystäväni ja tytärpuoli kertoivat minulle, että he tulisivat pitämään huolta minun vieraslistastani. Kerroin asiasta läheisille ystäville ja sukulaisille, pyysin heitä varaamaan vapaata tärkeää päivää varten.

Olin lauantaina golfaamassa ja näin ystäväni, jonka olin kutsunut häihin. Kysyin seuraavaksi, oliko hän tulossa.

Hän sanoi pettyneenä, ettei ollut saanut kutsua. Hän oli saanut postilaatikkoonsa kirjeen, jossa häistä kerrottiin, mutta minkäänlaista kutsua ei näkynyt missään.

Ystäväni piti korttia mukanaan autossa ja hän näytti sen minulle. Se oli vain ilmoitus, kutsua ei ollut. Minun nimeäni ei ollut missään. Kirjeessä luki tytärpuoleni isän nimi ja hänen äitinsä nimi (minun puolisoni). Minun nimeni ei ollut mukana lainkaan.

Tämä aiheutti minun ja tyttöystäväni välille suuren riidan, sillä kukaan ystävistäni ei ollut tarpeeksi ”hyvä tai menestyvä” vieraslistalle. ”250 ihmistä on todella vähän, joten ystäväsi eivät mahtuneet mukaan”, minulle sanottiin.

Olin todella raivoissani, mutta en voinut vaikuttaa tilanteeseen mitenkään.

Tärkeimmät ystäväni oltiin jo nyt unohdettu. Tyttöystäväni sanoi ”jos joku vieraistamme ei tule, niin sinun ystävällesi aukeaa paikka”. Tämä oli vain isku vasten kasvoja, minun mielestäni. Joten laitoin vihoissani ruokaa sisällä koko lauantain.

Söimme eilen päivällistä yhdessä äitipuoleni ja yllättävän vieraan kanssa: ”biologisen eli oikean isän kanssa”.

Päivällisen aikana tytär ilmoitti, että ”oikea isä” tulisi saattamaan hänet alttarille hääpäivänä.

Kaikki kannattivat ajatusta ja sanoivat yhteen ääneen ”Oi, miten hienoa!” ja ”niin ihanaa!”.

En usko, että olen koskaan tuntenut itseäni niin vihaiseksi ja hyväksikäytetyksi. Tärisin raivosta. Odotin muutaman sekunnin ja kasasin itseni, sillä en rehellisesti ollut varma alkaisinko itkeä, tapella vai nauraa.

Hetken kuluttua olin varma, että pystyisin puhumaan, joten nousin tuoliltani ja kohotin maljan puheen merkiksi. En muista tarkalleen mitä sanoin, mutta suurinpiirtein näin:

”Nyt minä kohotan maljan!”

Koputin lasia lusikalla ja ääni kiinnitti vieraiden huomion.

”On ollut suuri onni, että olen saanut olla tämän perheen kanssa viimeisen 10 vuoden ajan”.

”Oi, niin kaunista”, joku sukulaisista sanoi.

”Tunnen, että olen kiitollisuuden velassa morsiammelle ja hänen perheelleen, sillä he ovat avanneet silmäni erittäin tärkeälle asialle”.

Iloiset ilmeet muuttuivat vakavemmiksi.

”Olette osoittaneet, että roolini tässä perheessä ei ole lainkaan sama kuin aikaisemmin”.

Samaan aikaan vieraat muuttuivat hämmentyneiksi ja pelko näyttäytyi heidän kasvoillaan.

”Näin itseni aiemmin koko perheen kummisetänä. Ihmisenä, joka kunnioitti ja jolta pystyi pyytämään apua tiukan paikan tullen. Nyt vaikuttaisi kuitenkin siltä, että olen ennemminkin pankkiautomaatti, minun työni on taata jatkuva rahavirta, mutta ei oikeastaan muuta”.

”Olen päättänyt, että jättäydyn pois taloudellisesta vastuusta, sillä minulle ei annettu oikeutta vaikuttaa vieraslistaan tai koko seremoniaan ylipäätänsä, nyt ”oikea isä” saa vastata juhlista taloudellisesti.”

”Joten suuri kippis, onnittelut hääparille ja polulle, jonka he ovat valinneet”.

Join lasini tyhjäksi ja lopetin puheeni: ”Te löydätte varmasti ulos itse MINUN TALOSTANI”.

Olinko minä itsekäs? Vai olisiko minun pitänyt laittaa kymmeniätuhansia euroja häihin, joihin en saanut edes kutsua ketään? Häihin, joissa en ole millään tavalla osana? Ei, en helvetissä. Minun ei tarvitse tehdä sitä.

Olen valmis tytärpuoleni kanssa, olen valmis tyttöystäväni kanssa. Minä siirsin kaikki yhteisen pankkitilimme rahat omalle tililleni. (tyttöystäväni ei ole tehnyt töitä sen jälkeen, kun tapasimme).

Tyttöystävälleni ja ex-puolisolleni: Jos haluatte, että ”oikean isän” tulee olla mukana kutsussa, istua parhaalla paikalla ja saattaa morsian alttarille, se on ok – siinä tapauksessa ”oikea isä” voi myös kustantaa koko lystin.

Päivitys: tyttöystäväni ja tytärpuoleni ovat muuttaneet. He muuttivat sulhasen luokse. Olen kuullut, että he yrittävät ”karsia kuluja” häitä varten ja samalla he taivuttelevat sulhasen perhettä maksamaan juhlat.

Mitä mieltä olet isäpuolen reaktiosta? Jaa artikkeli Facebookissa, jos hän toimi mielestäsi oikein!

Kommentit

Kommenttia