Akustisen ja sähköisen stimulaation yhdistelmä saattaa vähentää merkittävästi tinnitusta eli korvien soimista.

Jatkuva surina tai korvien soiminen ilman ulkoisen ympäristön vaikutusta voivat heikentää elämänlaatua suuresti. Nyt tinnituksesta kärsiville on annettu toivoa uudenlaisen hoidon avulla. Sitä on jo testattu ja tulokset olivat lupaavia.

Yksi syy tinnitukselle löytyy luultavasti aivorungon dorsaalisen sisäkorvaytimen (DCN) yliaktiivisuudesta. Tuo on paikka, jossa käsitellään akustisia signaaleja yhdessä muiden aistiärsykkeiden kanssa. Tinnitus ei ole vain aivojen kuulojärjestelmän sairaus. Jopa 80 prosentilla siitä kärsivistä on ns. somaattinen muoto, jossa häiritsevät äänet syntyvät, kun pää tai niska liikkuvat.

Kyseessä on yhdistelmähoito, jossa käytetään ääni- ja sähköstimulaatiota

Susan Shore kollegoineen Michiganin yliopistosta testasi uutta hoitoa, jonka avulla lievittää tinnituksen oireita. He kehittivät ns. biosensorisen hoidon, jossa käytettiin korvakuulokkeita ja kahta ulkoisesti kiinnitettyä elektrodia. Ne tuottivat yhdistelmän akustisia ja sähköisiä ärsykkeitä, jotta DCN:n aktiivisuutta saataisiin vähennettyä.

Mukana oli 99 somaattista tinnitusta sairastavaa henkilöä, jotka jaettiin kahteen ryhmään. Tutkimuksen ensimmäinen vaihe kesti kuusi viikkoa, jonka aikana toimenpide tehtiin koehenkilöille joka päivä 30 minuutin ajan.

Toinen koeryhmä kiinnitti elektrodit korvansa lähelle ja kaulaansa, mutta he eivät saaneet sähköisiä impulsseja, vaan heidän hoitonsa oli pelkästään akustinen hoito. Koska sähköimpulsseja ei pystytty havaitsemaan, koehenkilöt eivät tienneet kumpaan ryhmään he kuuluivat.

Kumpikin ryhmä sai vastakkaisen hoidon vielä kuuden viikon ajan, mutta akustisen ja sähköisen hoidon saaneet kokivat jo ennen sitä, että tinnitus oli vähentynyt merkittävästi. Se oli monien mielestä vähentynyt jo puolella.

Tilanne parani entisestään myös hoitotauon aikana ja hoidon vaikutus kesti jopa 36 viikon ajan. Shore haluaisi nyt saada tämän hoidon nopeasti hyväksytyksi ja markkinoille.

Lähde: Scientific American