Mietityttääkö avioliitto? Naiset kertovat, mikä avioliitossa on vaikeinta

Naiset ovat avautuneet avioliiton vaikeista hetkistä ja asioista, joihin heillä on ollut vaikeuksia sopeutua sen jälkeen, kun ovat sanoneet kumppanilleen ”Tahdon”.

Avioliitto ja terve parisuhde ei ole aina ruusuilla tanssimista, vaan kuten elämään ylipäänsä, myös avioliittoon kuuluvat ylä- ja alamäet. Mahtavien, onnen täyttämien hetkien vastapainoksi eteen tulee haasteita, kinastelua sekä kompromissien tekoa – ja tämä kaikki on tuiki tavallista.

Naimisiin meneminen on monille iso askel, jonka ottaminen voi mietityttää. Vaikka jokainen suhde on ainutlaatuinen, voi tämän askeleen ottaminen tuntua helpommalta, kun on parempi käsitys siitä, mitä avioliitolta voi odottaa myös haasteiden ja vaikeuksien osalta.

Näihin avioliiton vaikeisiin puoliin on pureuduttu Reddit-sivuston Ask Women -osiossa. Naisia pyydettiin kertomaan, minkälaisia asioita he ovat kokeneet vaikeimmaksi avioliitossa, ja suomensimme naisten vastauksia alle.

Tällaiset asiat ovat olleet naisille vaikeita avioliitossaan:

1. ”Minulle ’vaikein’ on myös yksi parhaista puolista – ei ole juuri lainkaan täysin omaa aikaa, olla yksin. Asuin yksin viisi vuotta ennen kuin tapasin mieheni ja kaksi vuotta tapaamisemme jälkeen. Mutta on ehdottomasti päiviä, jolloin kaipaan pientä yksiötäni ja sen hiljaisuutta. Se oli tila, joka oli kokonaan vain minun. En vaihtaisi miestäni ja lapsiamme mistään hinnasta, mutta kaipaan hieman tätä osaa vanhasta elämästäni.”

2. ”Tottuminen siihen, ettei asiat mene koko ajan oman mielen mukaan. Toisen ihmisen näkemykset ja mieltymykset on otettava huomioon. Et vain voi lähteä liikenteeseen yhtenä päivänä ja käydä ajamassa päätäsi kaljuksi, varata matkaa tai tehdä tehdä suurta ostosta ilman, että otat asian ensin puheeksi kumppanin kanssa.”

3. ”Kodinhoito. Menin naimisiin mieheni kanssa 22-vuotiaana, hän ei ollut koskaan asunut omillaan ja hänen vanhempansa eivät opettaneet hänelle yhtään mitään siivoamisesta. Voisin kertoa pöyristyttäviä tarinoita siitä, mikä hänen mielestä oli puhdasta tai ok tehdä. Kun sain hänet kiinni käyttämästä vessanpöntöä mopin huuhtelemiseen, minulta lähti järki ja tein erittäin selväksi, ettemme elä tällä tavalla enää jatkossa. Jopa nyt, 24 vuotta myöhemmin, katson häntä edelleen hämmentyneenä.”

4. ”Toisen kanssa asuminen. Minä todella, todella nautin asua yksin, ei tarvinnut kuunnella toisen mölyä tai huolehtia, että mölyät itse, kun toinen nukkuu jne, toisen sotkujen kanssa pärjääminen – vaikka hän siistii jälkensä, ovat ne silti olemassa, täytyy ottaa toinen huomioon sisustaessa, voisi katsoa mitä tahansa telkkarista jne”

5. ”Muutos kumppaneista vanhemmiksi. Olimme vuosia ystäviä ennen kuin aloimme tapailla, olimme yhdessä ja avoliitossa lähes vuosikymmenen ennen häitä. Rakensimme asunnon, ostimme kodin, suunnittelimme häät, elimme yhdessä elämän muuttavien diagnoosien läpi… lista vain jatkuu. Teimme kaiken yhdessä ja olimme suureksi osaksi koko ajan samalla sivulla. Jos emme olleet, riitelimme sen läpi ja löysimme ratkaisun. Sitten tyttäremme syntyi. Kaikki suunnitelmat, joita meillä oli ollut, kaikki hypoteettiset keskustelut vanhemmuudesta, mitä olimme käyneet suhteen aikana, ne eivät välttämättä päde tosielämään tai juuri meidän lapseemme. Meillä ei ole aikaa riidellä mielipiteistämme joka tilanteessa hetkessä, koska kun pääsemme kompromissiin, kinastelemme jostan muusta. Tiedämme, että pohjimmiltaan olemme samassa joukkueessa, mutta emme ole synkasa. On todella vaikeaa olla aviopari ja vanhempia yhtä aikaa ilman, että lokeroit nuo osat itsestäsi.”

6. ”Sen varmistaminen, että kumpikin panostaa suhteeseen yhtä paljon. Yhdessä olemiseen liittyy paljon päivittäistä logistiikkaa, joskus unohdamme huolehtia kytköksestä toisiimme.”

7. ”Vaikeinta minulle oli toimia täysin erilaisen kommunikaatiotyylin kanssa (perheeni on jämäkkä ongelmia kohdatessaan, hänen on passiivis-aggressiivinen tai sivuuttaa ongelman perheessä, kunnes se menee ohi). Meidän täytyi käydä avioneuvonnassa kommunikaation takia. Hänen on myös vaikea ymmärtää, kun tarvitsen asioita tehdyksi kotona (kuten laittaisi vaatteensa pyykkikoriin eikä lattialle sen viereen tai tiskaisi astiat sen jälkeen, kun olen tehnyt ruokaa eikä neljä päivää myöhemmin). Tykkään siististä kodista.”

8. ”Minusta se on kriisien käsitteleminen kaiken päivittäisen vastuun lisäksi. Tyyliin on työt, ehkä lapsia ja/tai lemmikkejä, koti, vapaaehtoistyötä jne. Ja sitten toisinaan siihen lisätään päälle perheenjäsenen kuoleman käsittely, jonkun muistisairaus tai syöpä, särkynyt ikkuna, varkaus, irtisanominen tai muu suuri rasite. Voi olla vaikeaa olla vain pariskunta noina aikoina, koska suuren stressin alla päivittäisten juttujen hoitaminen voi syödä kaiken annettavissasi olevan ajan.”

9. ”Mieheni jättää murusia pöytätasoille. Ei laita asioita paikoilleen. Olen todella onnekas, että nämä ovat isoimmat minua ärsyttävät asiat.”

10. ”Hänen perheensä ja sukulaiset.”

Löydät lisää keskustelua aiheesta täällä.