Kermapepuksi voi ryhtyä kuka vain. Tarvitaan vain oikeanlainen asenne ja hieman mielikuvitusta.

Samaan aikaan, kun ympärillämme jyllää downshiftaukseen ja maallisesta omaisuudesta luopumiseen kannustava ilmapiiri, on vireillä myös toisenlainen, porvarillisempi suuntaus: kutsun sitä nyt tässä yhteydessä ”kermapeppuiluksi”. Se ilmenee pääasiallisesti itsensä ylimalkaisena korostamisena sekä omien tekojen ja saavutusten ylikorostamisena.

Kermapeppuilu ei ole suinkaan uusi ilmiö, päinvastoin. Liike on saanut alkunsa jo kauan sitten, ja ilmiöön on voinut törmätä muun muassa  80-luvulla, jolloin kermapeppuja nimitettiin jupeiksi. 90-luvun lama tainnutti jupit hetkellisesti, mutta kaikessa hiljaisuudessaan ne ovat tehneet myös sittemmin nousuaan. Elitistinen invaasio on tehnyt tuloaan hiljakseltaan, myös proletariaatin keskuuteen. Ennen kultalusikka suussa syntyneisiin ja korkeasti koulutettuihin henkilöihin vahvasti assisioitunut kermapeppuilu on nyt myös tavallisen kansan ilo ja henkireikä arjen jaksamisessa ja askareissa.

Miten kermapeppuilu sitten näkyy käytännössä? Se näkyy niissä some-päivityksissä, joita näemme. Se on läsnä niissä keskusteluissa, joita käymme. Sitä markkinoidaan meille myös tienposkessa räikyvin LED-valomainospaikoin. Sitä tulee ja tulvii joka tuutista. Tavallisesta tallaajasta tulee tämänkaltaisen (piilo)mainonnan uhrina kuin pakkosyötetty hanhi, joka ei voi paeta väkisin tyrkytettyjä asenteita, uskomuksia ja näkemyksiä. Tässä muutama esimerkki:

Ah, nettikaupasta kotiutui juuri uusi Pradani! I’m in love! <3 [kuva uudesta 1 600 € maksavasta, uutuuttaan kiiltelevästä käsilaukusta]

Uskomattoman upea tiistai-ilta ystävien kanssa New Yorkin sykkeessä – elämä on täydellistä! [kuva lasillisista kuplivaa ja upeista manikyyreistä auringonlaskua vasten]

Voi himpura! Unohdin, että tänään oli viimeinen päivä vaihtaa talvirenkaat Bentleyyn! *suruhymiö*

Mitä upein kokemus maailman parhaiden frendien kanssa takana. Eipä juuri tullut nukuttua, kun oli niin siistiä! Ens vuonna uudestaan! *iso peukku*

Osta nyt liput illan tapahtumaan, niin saat VIP-aition käyttöösi ja pullollisen samppanjaa jaettavaksi! [kuva kauniista ihmisistä viettämässä iltaa nauraen]

Kehuminen, tuo suomalaisilla ennen niin kovin vieras ja jokseenkin vastenmielinen teko, on löytänyt hiljakseltaan ja vaivihkaa tiensä meidänkin maailmaamme. Nykyisin tuntuukin seurattavan enemmän seuraavanlaisia mantroja ja elämänohjeita: ”Omakehu haisee kukkasilta”, ”Se kell’ onni on, se onnen näyttäköön” ja ”Ahneella on onnellinen loppu”.

Liekö muutos suomalaisessa sielunmaisemassa saanut vaikutteita jenkkilästä, vai ovatko entisaikojen pula-ajat ja köyhyys todella jääneet unholaan uusien, äkkirikastuneiden sukupolvien myötä? Tuovatko elintason kasvu ja kansainvälistyminen mukanaan röyhkeyttä ja ylimielisyyttä? Mitä on tapahtunut perisuomalaiselle nöyryydelle ja kiitollisuudelle? Kaikkivoipaisuudesta on tullut uusi kansansairaus.

Kommentit

Kommenttia