Kaikki ahdistus ei ole sitä miltä tuntuu – oletko kuullut valeahdistuksesta?

Ahdistus on monelle tuttu tunne. Se voi tuntua levottomuutena, puristuksena rinnassa tai jatkuvana huolena, jolle ei oikein tunnu löytyvän sanoja. Moni ihmetteleekin, miksi olo on ahdistunut, vaikka elämä näyttäisi olevan päällisin puolin kunnossa. Juuri tätä ristiriitaa kannattaa pysähtyä pohtimaan. Myös Hyvä Terveys nosti aiheen esiin tavalla, joka saa katsomaan ahdistusta hieman uusin silmin.

Ahdistuksesta on puhuttu jo melkein uutena kansantautina. Sekä nuoret että aikuiset kokevat sitä aiempaa enemmän, ja monilla oireet näkyvät arjessa, ihmissuhteissa ja jaksamisessa. Turun yliopiston tutkimuksen mukaan jopa 31 prosentilla teini-ikäisistä tytöistä ahdistusoireet yltävät ahdistuneisuushäiriön kliiniseen raja-arvoon. Myös aikuisilla ahdistuneisuus on yleistynyt, ja koko väestöstä vähintään viisi prosenttia kärsii siitä.

Ahdistus itsessään ei ole vaarallista. Se on tunne, joka liittyy huoleen tai pelkoon menneestä, nykyhetkestä tai tulevasta. Usein se tuntuu yhtä aikaa ajatuksissa, tunteissa ja kehossa. Psykoterapeutti Emilia Kujala on kuvannut ahdistusta osuvasti tunteeksi, joka yrittää auttaa meitä selviytymään epävarmassa maailmassa.

Haasteita syntyy silloin, kun tunne kasvaa liian suureksi. Ahdistukseen voi liittyä paniikkia, voimakasta epävarmuutta, pelkoa sosiaalisista tilanteista tai jatkuvaa varuillaan oloa. Kun oireet pitkittyvät ja alkavat ohjata elämää, puhutaan usein ahdistuneisuushäiriöstä.

Miksi ahdistusta on nykyään niin paljon?

Arki on muuttunut nopeasti. Älylaitteet ja jatkuva ärsyketulva ovat tulleet osaksi lapsuutta ja aikuisuutta. Vapaa leikki, fyysinen yhdessäolo ja hetket ilman virikkeitä ovat vähentyneet. Moni yli 40-vuotias muistaa vielä ajan, jolloin kavereita haettiin ulkoa ovikelloa soittamalla ja tekeminen keksittiin lennosta.

Ahdistus ei silti kosketa vain nuoria. Myös yli 45-vuotiaista noin neljä prosenttia kärsii merkittävästä ahdistuneisuudesta. Suomessa ahdistuneisuushäiriö on noussut yleisimmäksi syyksi pitkille sairauspoissaoloille julkisella sektorilla. Erityisen kuormittuneita ovat sosiaali- ja terveysalan sekä varhaiskasvatuksen nuoret työntekijät.

Taustalla vaikuttavat usein arjen kiire, jatkuva suorittaminen, epävarmuus taloudesta ja työelämästä sekä tunne siitä, että mikään ei oikein pysy kasassa. Myös uutisvirta voi lisätä ahdistusta, kun uhkakuvat seuraavat toisiaan.

Entä jos kyse onkin valeahdistuksesta?

Kaikki ahdistus ei synny huolista tai elämän tilanteista. Joskus taustalla on niin sanottu valeahdistus, eli kehollinen kuormitus, joka tuntuu mielessä ahdistuksena.

Univaje on yksi tavallisimmista syistä. Kun nukumme liian vähän, aivot reagoivat herkemmin ja pelkoa säätelevä mantelitumake aktivoituu tavallista voimakkaammin. Myös runsas kofeiini, alkoholi, pitkittynyt stressi, tulehdustila tai suoliston epätasapaino voivat lisätä ahdistuksen kaltaista oloa.

Valeahdistus tuntuu usein oudolta ja selittämättömältä. Aamu voi alkaa levottomalla ololla ilman mitään selvää syytä. Tyypillistä on, että tunne helpottaa melko nopeasti, kun perusasiat ovat kunnossa: nukkuu riittävästi, syö säännöllisesti ja vähentää kehoa kuormittavia stimulantteja.

Miten ahdistusta voi arjessa helpottaa?

Ahdistuksen helpottaminen alkaa usein siitä, että pysähtyy kuuntelemaan itseään. Onko kyse mielestä vai kehosta. Riittävä uni, säännöllinen rytmi, liike ja pienet tauot uutisvirrasta voivat jo auttaa yllättävän paljon. Joskus taas keskusteluapu tai ammattilaisen tuki on tarpeen.

Ahdistus ei ole merkki heikkoudesta. Usein se on viesti siitä, että jokin kaipaa huomiota. Kun syy alkaa hahmottua, myös olo voi vähitellen keventyä.

Oletko itse pohtinut, mistä oma ahdistuksesi kumpuaa? Vinkkaa tämä juttu kaverille, jos aihe tuntuu ajankohtaiselta.

Lähde: Hyvä Terveys