Joskus lapsuuden haavat kulkevat mukanamme ja näkyvät yllättävillä tavoilla parisuhteissa ja ystävyyksissä.

Lapsuuden haavat eivät aina jää lapsuuteen. Ne voivat kulkea mukana pitkälle aikuisuuteen ja pulpahdella esiin mitä oudoimmissa tilanteissa. Parisuhteissa, riidoissa, ihan vaikka siinä miten katsot itseäsi peilistä. Kuulostaako yhtään tutulta?

Äiti on monelle se ensimmäinen ihminen, jonka kautta opimme, millaista on olla rakastettu. Jos se suhde ei ollut lämmin, vaan enemmänkin täynnä kipua tai ristiriitoja, jäljet näkyvät valitettavasti myöhemmin. Ei ehkä koko ajan, mutta ne nousevat pintaan silloin tällöin.

Lapsuuden haavat muistuttavat itsestään

Jos ajatus äidistä nostaa pintaan lähinnä ahdistusta, pelkoa tai hylätyksi tulemisen tunnetta, se kertoo paljon. Toisten kertoessa äitinsä kanssa vietetyistä ihanista hetkistä voi tuntua kuin vieraalta tai jopa kivuliaalta ajatukselta. Saatat selittää itsellesi, että äidillä oli vaikeaa tai että hän teki parhaansa. Niin me monet teemme. Mutta jos selitykset vievät tilan omilta tunteilta, paraneminen ei oikein etene.

Riidat kääntyvät selviytymismoodiin

Jos lapsena oppi, että riiteleminen ei johda mihinkään, aikuisena voi helposti vaieta ja antaa periksi. Tai sitten menee toiseen ääripäähän. Pieninkin erimielisyys voi laukaista puolustusreaktion ja hyökkäyksen. Molemmat tavat kumpuavat samasta lähteestä, tarpeesta selviytyä.

Rakkaus tuntuu ehdolliselta

Kun hellyyttä sai lapsena vain, jos käyttäytyi oikein, aikuisiällä voi olla hankalaa luottaa rakkauteen. On vaikeaa ottaa vastaan rakkautta, jos sisällä kytee pelko sen äkillisestä katoamisesta. Silloin voi alkaa pidätellä hellyyttä itsekin. Toisinaan se on suojautumista, mutta toisinaan pienimuotoinen rangaistus toiselle.

Riippuvuussuhteiden houkutus

Jos lapsi ei saanut kasvaa itsenäiseksi, aikuisena hän voi hakeutua suhteisiin, joissa roolit toistuvat. Joko hän takertuu liikaa kumppaniin tai haluaa itse tulla jatkuvasti tarvittavaksi. Tämä dynamiikka tuo ehkä turvaa, mutta tervettä se ei ole.

Sisäinen kriitikko ei hiljene

Myrkyllisen äidin sanat jäävät helposti kaikumaan mieleen. Aikuinen lapsi voi olla itselleen armottoman ankara ja vaatia jatkuvaa täydellisyyttä. Epäonnistuminen tuntuu musertavalta, koska sisäinen ääni muistuttaa aina, ettei mikään riitä. Ja usein tämä ankaruus tarttuu myös muihin.

Hyväksyntää etsitään kaikkialta

Kun lapsi ei saanut tuntea itseään riittäväksi, aikuisena hän voi hakea jatkuvaa vahvistusta ympäriltään. Ilman sitä olo tuntuu tyhjältä ja arvottomalta. Tämä tarve voi tehdä ihmissuhteista ailahtelevia ja kuluttavia.

Älä menetä toivoa

Vaikka vaikea äitisuhde jättääkin syviä jälkiä, sen ei tarvitse määrätä koko loppuelämää. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta omia reaktioitaan voi opetella ymmärtämään. Tukea saa terapiasta, luotettavista ihmissuhteista ja lempeästä itsemyötätunnosta.

Jaa tämä kaverille, jonka tiedät kasvaneen vaikeissa olosuhteissa. Osoita hänelle, että välität ja ymmärrät.

Lähde: YourTango

Aiheet Äitiys Hyvinvointi Hyvinvointi Ihmissuhteet Suhteet Suhteet Vanhemmuus Vanhemmuus