Vanhempien tavallinen tapa voi lietsoa katkeruutta sisarusten välille

Oletko joskus huomannut, miten saman perheen lapsista puhutaan aivan eri tavalla? Yksi on aina ollut se kiltti ja tunnollinen, toinen vähän villimpi tapaus. Kolmas taas on ehkä saanut kuulla olevansa perheen herkkis.

Vanhemmat eivät yleensä tarkoita tällaisilla kuvauksilla mitään pahaa. Päinvastoin, joskus kyse voi olla ihan kehuksikin tarkoitetusta kommentista.

Mutta tiesitkö, että lasten lokeroiminen tiettyihin rooleihin voi vaikuttaa sisarusten väleihin vielä vuosien päästä?

Jos yksi joutuu aina joustamaan ja toiselta katsotaan helpommin asioita läpi sormien, seurauksena voi olla epäreiluuden kokemuksia ja katkeruutta, joka ei välttämättä katoa edes aikuisena.

Yksi on kiltti ja toinen aina hankaluuksissa

Monessa perheessä lapsille muodostuu vähitellen omat roolinsa.

Yhtä saatetaan pitää vastuullisena ja itsenäisenä, kun taas toinen tunnetaan siitä, että hänen kanssaan sattuu ja tapahtuu.

Tällaiset käsitykset voivat syntyä aivan tavallisissa arjen tilanteissa. Niihin vaikuttavat esimerkiksi lasten erilaiset persoonallisuudet, ikäerot ja se, miten vanhemmat suhtautuvat kunkin lapsen käyttäytymiseen.

Ongelma syntyy silloin, kun lapsen odotetaan toimivan aina oman roolinsa mukaisesti.

Jos yhtä pidetään perheen hankalana lapsena, hänen tekemisiinsä saatetaan suhtautua valmiiksi epäillen. Vastaavasti kiltiksi ja pärjääväksi mielletyltä lapselta voidaan odottaa jatkuvasti enemmän.

Eikä kumpikaan rooli ole lapselle välttämättä hyväksi.

Myös kehu voi tuntua lapsesta epäreilulta

Kuvitellaanpa ihan tavallinen sisarusten välinen riitatilanne.

Lapset kinastelevat jostakin, ja vanhempi pyytää vanhempaa sisarusta antamaan periksi, koska tämä on jo niin iso ja fiksu.

Kuulostaa ehkä harmittomalta, mutta entä jos sama toistuu jatkuvasti?

Lapselle voi vähitellen syntyä tunne, että hänen pitää aina joustaa, vaikka toinen olisi toiminut väärin.

Samalla nuorempi sisarus saattaa oppia, ettei häneltä odoteta samanlaista vastuuta omasta käytöksestään.

Vastaavasti vastuulliseksi kehuttu lapsi voi jäädä vaille tarvitsemaansa tukea, koska vanhemmat ajattelevat hänen pärjäävän muutenkin.

Joskus vanhemmalta sisarukselta saatetaan myös odottaa liikaa huolenpitoa nuoremmista. Sisaruksen auttaminen on tietenkin tavallista, mutta lapsen ei pitäisi joutua kantamaan vastuuta, joka kuuluu aikuiselle.

Lapsuuden roolit voivat seurata aikuisuuteen

Ehkä olet itsekin huomannut, miten helposti vanhat tavat palaavat, kun koko perhe kokoontuu yhteen.

Se, joka on aina huolehtinut kaikesta, alkaa taas järjestellä muiden asioita. Perheen villikkoa puolestaan saatetaan kohdella edelleen vähän vastuuttomana, vaikka hän olisi jo vuosia sitten kasvanut aikuiseksi.

Sisarukset eivät välttämättä enää edes huomaa, miten vahvasti vanhat roolit ohjaavat heidän suhtautumistaan toisiinsa.

Vuosien mittaan tästä voi syntyä katkeruutta.

Yksi saattaa ajatella joutuneensa kantamaan kohtuuttoman paljon vastuuta, kun taas toinen kokee, ettei häntä ole koskaan nähty muuna kuin perheen ongelmatapauksena.

Pahimmillaan sisarukset alkavat tulkita toistensa tekemisiä vanhojen kokemusten kautta sen sijaan, että näkisivät toisensa sellaisina kuin he nykyään ovat.

Näin voit välttää lasten lokeroimista

Jos perheessäsi on useampi lapsi, kannattaa välillä miettiä, tuleeko heistä puhuttua tiettyjen roolien kautta.

Erityisesti nämä kolme asiaa on hyvä muistaa.

Älä odota vanhemmalta lapselta aina enemmän. Ikäeron voi huomioida, mutta vanhemmasta sisaruksesta ei pidä tehdä automaattisesti nuoremman hoitajaa tai sitä, jonka täytyy aina antaa periksi.
Huomaa, jos olet lokeroitunut ajattelemaan lapsia tietyllä tavalla. Jos toinen on mielessäsi aina kiltti ja toinen hankala, saatat tulkita heidän tekemisiään eri tavalla jo ennen kuin tiedät, mitä oikeastaan tapahtui. Omia oletuksia kannattaa välillä kyseenalaistaa.
Kehu tekoja, älä pysyviä rooleja. Sen sijaan, että sanoisit lapselle hänen olevan aina niin vastuullinen, voit kiittää häntä siitä, miten hienosti hän hoiti jonkin tietyn asian. Näin lapselle jää tilaa olla välillä myös väsynyt, tarvitseva tai epävarma.

Jos huomaat antaneesi lapsillesi tällaisia rooleja, asiaa ei tarvitse jäädä murehtimaan. Niistä voi myös opetella pois.

Tärkeintä on, että jokainen lapsi saa tulla nähdyksi omana itsenään eikä vain perheen kilttinä, villinä tai vastuullisena sisaruksena.

Lähde: City